Hevosenlanta elävöittää vanhoja savimaita

Luomuviljelijä Markus Lusua käyttää hevosenlantaa savisten peltojensa maanparannukseen. Menetelmä toimii, mutta lantaa tarvitaan paljon.

Palojoen laaksossa sijaitsevalla Pikunmäen tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 2011. Luonnonmukaiseen tuotantoon siirtyminen tapahtui pienellä viiveellä, koska Lusua halusi ensin käyttää loppuun isänsä ostamat keinolannoitteet. Jälkikäteen lykkäyspäätös on harmittanut. ”Olisi ollut paljon järkevämpää myydä vanhat lannoitteet pois saman tien ja aloittaa suoraan luomussa, jolloin olisin päässyt myymään tavaraa luomustatuksella aikaisemmin.”

Tuotantotavan muutos ja perinteisten viljojen vaihtaminen tattariin olivat Lusuan mukaan taloudellisesti järkeviä ratkaisuja; viljelypinta-alaa on tämän päivän tarpeisiin liian vähän, jotta esim. ohran viljely löisi leiville. ”Minun olisi pitänyt saada jatkuvasti kuuden tonnin hehtaarisatoja, reilusti yli alueen keskiarvon. Virhevuosiin ei olisi ollut varaa.” Tattarinkaan satotasot eivät ole päätä huimaavia, mutta hinta on parempi.

 

3Lanta levitetään kasvukaudelle nurmelle, joka kynnetään ylös ennen tattarin kylvöä, kertoo Markus Lusua.Hevosenlantaa on levitetty pelloille vuodesta 2013 lähtien maan kasvukunnon ja rakenteen parantamiseksi. Myönteisiä muutoksia on jo havaittavissa. ”Lannan käyttö lisää humusta eli maan eloperäistä ainesta, mikä vaikuttaa suotuisasti maaperäeliöstöön ja pitkässä juoksussa myös kasvuun.” Maan vesitilavuuskin kasvaa.

Hevosenlannan ohella maanparantamiseen käytetään karjanlantaa ja tihennettyä nurmikiertoa, joka on kokonaisuuden tärkein elementti. Luomukierrossa nurmen osuuden tulee olla aina vähintään 30 prosenttia. Apilanurmet, joissa kasvaa myös sinimailasta ja rohtomesikkää, ovat tärkeitä typen sitojia. Vaikka lanta vauhdittaa maanparantamista, kyse on ainakin kymmenen vuoden projektista. ”Varsinkin alkuvaiheessa lanta työllistää kovasti, mutta peltoon on panostettava, jotta sieltä saa jotain uloskin.”

Satojen kuutioiden ralli

Tavoitteena on levittää pelloille 900 kuutiota hevosenlantaa vuodessa, jolloin se toimisi myös riittävänä fosforilannoituksena. Toteutuneet määrät ovat olleet 500 – 800 kuutiota. Lisänä tulee karjanlantaa 300 kuutiota. Lanta sisältää sekä fosforia että kalia. Typpivaikutus sitä vastoin on negatiivinen; kuivitettu lanta syö lahotessaan typpeä, josta tahtoo luomuviljelyssä olla muutenkin pulaa. Siksi lanta levitetään typpipitoiselle nurmelle eikä suoraan viljelykasvin alle.

Vuonna 2019 levitys tehtiin kesäkuun alkupäivinä, minkä jälkeen nurmi kynnettiin ylös. Tattari kylvettiin juhannuksen alla. Lantaa voidaan levittää nurmelle myös keskikesällä syysviljoja silmällä pitäen. Keväällä ja syksyllä, maan ollessa märkää, Lusua ei enää haluaisi lannan kanssa touhuta. Kuiva kesäpelto kantaa koneita hyvin ja tallaustappioilta vältytään.

Pikunmäkeen tulee hevosenlantaa viideltä tai kuudelta tallilta, joista suurin osa sijaitsee kymmenen kilometrin säteellä. Kustannukset jakaantuvat siten, että talli maksaa lantalan tyhjennyksen ja rahdin, viljelijä levityksen. Jokaisesta lantakuormasta Lusua ottaa 20 euron verollisen vastaanottomaksun kuorman koosta riippumatta. Talleilla pienet viiden kuution lavat ovatkin vaihtuneet 15-kuutioisiin, isoimmat lavat vetävät 30 kuutiota.

Levitystyön tekee vihtiläinen urakoitsija, jolla on nykyaikaiset pystykelakärryt. Lusua hoitaa kärrynkuormauksen omalla traktorillaan tai lainaa tarvittaessa naapurista tehokkaampaa konetta. ”Kun urakoitsija lähtee pellolle levittämään 13 kuution lavaa, sen on tyhjä kahdessa minuutissa.” 3Kuormaus on pahin pullonkaula. 800 kuution levitysurakka onnistuu kahdessa päivässä. Kustannuksia tulee toista tuhatta euroa. Hevosenlannan käytön Lusua kokee varsin arvokkaaksi, joskaan hän ei ole ehtinyt tarkoin perehtyä ammattilaisten laatimiin kustannus- ja tuottolaskelmiin.

Hukkakaura pysyy kurissa

Aikaisempina vuosina hän sekoitti lantaan jokirannasta niitettyä ja ajosilppurilla pilkottua nurmea, jolloin lannan pystyi levittämään laajemmalle alalle. Joskus seosaineena käytettiin myös olkea, jonka eräs pelletinvalmistaja oli murskannut pilalle menneistä, kastuneista paaleista. Lannan esikäsittely alkoi tuntua viljelijästä sen verran työläältä, että pari vuotta sitten se sai jäädä. Patteroinnistakin on luovuttu.

Valtaosa tallien toimittamasta lannasta on kuivitettu olkipelletillä tai turpeen ja pelletin seoksella. Sahanpurulla kuivitettua tavaraa tulee enää muutama kuorma vuodessa. Viljelijän näkövinkkelistä paras kuivike on olki, mutta pieni määrä turvetta seassa ei haittaa. ”Jos tallilla on hyvä lantala, johon sadevedet eivät pääse ja lantaa käännetään talven aikana, se näyttää keväällä ihan mustalta kukkamullalta – eikä tallin tarvitse maksaa veden poisviemisestä.”

Lannan mukana pellolle on tullut niin tavallisen kauran kuin hukkakaurankin siemeniä, mutta siitä ei ole koitunut varsinaista ongelmaa.”Kun lannan levittää nurmelle ja muokkaa kevyesti, kauran siemen saadaan itämään pinnassa. Sitten kun pelto vielä puhdistusniitetään muutaman kerran kesässä, hukkakaura pysyy kyllä kurissa.” Lusualle tavallinen kaura on itse asiassa hukkakauraakin isompi peikko, koska hänen viljelemänsä tattarin tulee olla täysin vapaata viljoista sopiakseen paitsi keliaakiikoille myös vilja-allergikoille. Talleilla hukkakaurariskiä voitaisiin pienentää esim. litistämällä jyvät tai käyttämällä valmiiksi litistettyjä jyviä.

Hyvän ja pitkäkestoisen yhteistyön edellytyksenä hän pitää sitä, että tallilla ovat paikat ja talousasiat kunnossa. Silloin asioista on helppo sopia ja aikatauluja voi suunnitella yhdessä. Sitten on niitä talleja, joilla lantakysymykseen ei ole paneuduttu riittävästi ennen toiminnan aloittamista. Lusualle on sattunut pari kertaa niin, että hän on allekirjoittanut tallin kanssa vastaanottosopimuksen, mutta talli on irtisanonut sen jo seuraavana päivänä. Tarkoitus on ollut saada vain paperi, jonka voi esittää ympäristötarkastajalle. Ikäviä ovat sellaisetkin tapaukset, joissa lantalan tyhjennyksen tilaaja osoittautuu varattomaksi eikä perintämahdollisuutta ole. ”Minulta jäävät saamatta vain vastaanottomaksut, mutta lannan rahdannut autoilija voi menettää parin päivän palkan.”

Pikunmäen tila

Viljelijä: Markus Lusua
Sijainti: Nurmijärvi, Nukari
Koko: Peltoa noin 30 hehtaaria, metsää saman verran
Tuotanto: Luomutuotannossa, gluteenittomassa ja viljoista vapaassa viljelykierrossa
Viljelykasvit: Pääkasveina tattari ja härkäpapu, joiden ohella peruskierrossa viherlannoitusnurmet (apila, sinimailanen, rohtomesikkä) ja heinänurmet, joinain vuosina syysrapsi
Ympäristötoimet: Suojakaistat, kosteikot ja pohjapadot, eroosioaitoina ja riistapolkuina toimivat kuusiaidat
Talviaikainen kasvipeitteisyys: Tavoitteena vähintään kaksi kolmannesta peltoalasta
Jatkaja: ”Periaatteessa poikani voisi halutessaan jatkaa, mutta en haluaisi siirtää velkataakkaa enää seuraavalle sukupolvelle.”

Markus Lusua on muuttanut vanhan pelto-ojan kosteikkojen ketjuksi. Ravinteita pidättyy ja lammikoissa voi vaikka uida.

TEKSTI JA KUVAT: PEKKA KARPPINEN, VIESTINTÄTOIMISTO KLANGA