Kerääjäkasvit pitävät pellon vihreänä

Simolan tilalla Mäntsälässä on kokeiltu kerääjäkasvien käyttöä suorakylvetyillä pelloilla lupaavin tuloksin. Satotasot eivät ole alentuneet ja peltojen kasvukunto on kohentunut.

Arto Uusi-Simola kokee kerääjäkasvien tuoneen toivottuja hyötyjä.

Kerääjäkasvien käyttöä aluskasvina on opeteltu Simolassa vuodesta 2015 alkaen. Tavoitellut hyödyt liittyvät sekä viljelyyn että ympäristöön. ”Kun pääkasvin sato on puitu pois, kerääjäkasvi jatkaa kasvuaan pellossa, eikä maa ole eroosiolle altis. Kerääjäkasvi kerää maasta ravinteita puinnin jälkeen ja kun se seuraavana keväänä kuolee pois, ravinteet ovat taas satokasvin käytettävissä”, tilaa päivätyönsä ohella viljelevä Arto Uusi-Simola tiivistää kerääjäkasvien käyttötarkoituksen.

Kerääjäkasvi pitää pellon vihreänä ja maan mururakenteellekin on eduksi, että kasvua tapahtuu koko ajan. Kasvukunto on kohentunut selkeästi mm. sellaisilla peltolohkoilla, joilla aiemmin viljeltiin vuorotellen vain vehnää ja kauraa monta vuotta peräkkäin. ”Kerääjäkasveilla olisi tarkoitus saada lisää apua siihen, ettei mururakenne heikkenisi.”

Tehostuneen ravinnekierron ansiosta peltoon ei kerry ylimääräisiä ravinteita, jotka huuhtoutuvat sade- ja sulamisvesien mukana vesistöihin. Kyntäminen lopetettiin tilalla vuoden 2005 tienoilla, samaan aikaan kuin lehmien pitokin. ”Nykyään ainoa syksyisin tehtävä toimenpide on olkiäkeen käyttö ruumenien ja olkien tasaamiseksi puimurin jäljiltä.”

Syysviljat on muokattu viime vuosina siipiteräkultivaattorilla, kun taas kevätviljat ja herne sekä härkäpapu ovat suorakylvössä. Suorakylvömenetelmässä viljelykasvien siemenet kylvetään muokkaamattomaan maahan. ”Aikaisemmin kokeiltiin suorakylvönä syysviljojakin, mutta onnistuminen riippui paljon esikasvista. Jos oli härkäpapu esikasvina, ruiskin onnistui perään, mutta toiset lohkot eivät ole onnistuneet ollenkaan.”

Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys on noussut suorakylvöön siirtymisen seurauksena liki sataprosenttiseksi. ”Vuonna 2017 vain perunapelto jäi mustaksi, ja yksi salaojitettu notkelma käsiteltiin kultivaattorilla.”

Italianraiheinää ja valkoapilaa

Kerääjäkasveina Simolassa on käytetty italianraiheinää ja valkoapilaa, koska niiden pääsatoa alentava vaikutus tiedetään vähäisimmäksi. Kerran kokeiltiin myös valkomesikkää, joka kylvettiin pintalevittimellä syysrukiin kevätoraaseen. Mesikkä ei kuitenkaan orastunut kesän aikana, vaan jäi vahvan ruiskasvuston alle ja kuoli.

Kerääjäkasvien kylvötulokset ovat parantuneet itse kehitetyn kylvöharan ansiosta. (Kuva: Eemeli Uusi-Simola)

Raiheinä sitoo syksyisin tehokkaasti typpeä maahan, mistä syystä sitä on kylvetty kauran ja vehnän sekaan. Valkopilaa on kylvetty aluskasviksi härkäpavulle ja herneelle. Ensimmäisinä vuosina pintalevittimellä kylvetyllä apilalla oli vaikeuksia kasvuun lähdön kanssa ja kasvustoista tuli epätasaisia. Oljen päälle jääneet siemenet eivät saaneet orastumiseen tarvittavaa maakosketusta.

Vuonna 2017 Uusi-Simola kehitti kerääjäkasvien kylvöön koneen, joka multaa siementä levityksen yhteydessä. ”Se ei ole suorakylvökone vaan pikemminkin kylvöhara, joka ravistaa pintaa vähän. Ensin laite puhaltaa siemenen, minkä jälkeen se haraa pinnassa olevia olkia, jotta siemen putoaisi multaan asti. ”Kokeilun ensimmäiset tulokset olivat rohkaisevia: apilakasvusto oli tasainen puinnin jälkeen.

Kylvö vasta ruiskutuksen jälkeen

Uusi-Simola on kylvänyt kerääjäkasvin keväällä yleensä vasta pääkasvin versomisvaiheessa. Italianraiheinä on kasvanut rauhallisesti pääkasvin alla eikä ole haitannut puintia. Sellaisiakin peltoja hän on nähnyt, jotka ovat jääneet puimatta raiheinän kasvettua pääkasvuston yläpuolelle.

Apilan käytössä haittana ovat kasvinsuojeluaineiden rajoitteet. Niiden myötä pellolle ilmestyy rikkakasveja, jotka heikentävät satoa.”Valkoapila on siitä huono kerääjäkasvi, että on todella vähän rikkakasvimyrkkyjä, jotka sopivat sen kanssa yhteen.”

Glyfosaattia on ruiskutettu keväällä pääkasvin kylvön yhteydessä torjumaan syksyllä itävät rikat ja juolavehnä. ”Minulla on lähtökohtana, että rikkakasvi käydään tuhoamassa mahdollisimman aikaisin, koska silloin pääsee pienemmällä torjunta-ainemäärällä. ”Jos glyfosaatin käyttö kielletään, on peltojen kevätmuokkausta todennäköisesti lisättävä; se olisi Uusi-Simolan mukaan ainoa keino syksyllä itävien rikkakasvien vähentämiseksi.

Kerääjäkasvi kylvetään noin viikko kasvinsuojeluruiskutuksen jälkeen. Tällä haetaan sitä, ettei kasvinsuojeluaine tuhoaisi kerääjäkasvia.

Kokeessa satotaso säilyi samana

Simolan tila on osallistunut Luonnonvarakeskuksen koordinoimaan UusiRaHa-hankkeeseen, jonka on tarkoitus tuottaa käytännönläheistä tietoa kerääjäkasvien käytöstä niin suorakylvetyillä kuin muokatuillakin pelloilla. Vuonna 2017 toteutetun kokeen tulos hälvensi huolta siitä, että kerääjäkasvin käyttö aluskasvina veisi pellosta voimaa ja pudottaisi pääkasvin satoa. Kokeessa ei havaittu tasoeroa kerääjäkasviruudun ja ns. nollaruudun välillä.

Tänä vuonna yritetään selvittää vielä sitä, miten pääkasvin ja kerääjäkasvin kylvön välisen aikaeron pituus vaikuttaa kerääjäkasvin kasvuun. Yhdelle pellonpätkälle kerääjäkasvi kylvettiin uudella kylvölaitteella keväällä samaan aikaan kuin pääkasvikin, toiselle viikkoa myöhemmin ja kolmannelle kahta viikkoa myöhemmin.

Kasvumittaukset tehdään syyspuintien jälkeen. Uusi-Simola epäilee tulosten jäävän kehnoiksi kuivan kevään takia.

Säissä menty ääripäästä toiseen

Kuiva kasvukausi aiheutti savimaan voimakasta halkeilua 2018.

Litimärkää loppuvuotta 2017 seurasi rutikuiva kevätkesä 2018. Toukokuu oli paitsi ennätyksellisen lämmin myös aurinkoinen ja tuulinen. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta maasta haihtui vettä valtavalla vauhdilla.

Normaalivuosina suorakylvö hidastaa haihtumista tehokkaasti, koska maata ei muokata. ”Maahan vedetään vain viilto siemenelle, jolloin haihduttavaa pintaa on vähemmän. Jos pelto äestetään, haihtuminen on runsaampaa.”

Keväällä 2018 ei suorakylvökään kyennyt estämään veden karkaamista taivaalle. ”Siemenelle ei riittänyt kosteutta, koska suolainen apulanta veti vaosta kosteuden itseensä. Aikaisempina vuosina ei tällaista ole koettu. ”Kuumat ja kuivat säät jatkuivat kesällä. Satotasot putosivat Simolassakin roimasti.

Kannattaisiko syyskylvöisten kasvien osuutta lisätä kuivien keväiden varalta? ”Tarkoitus on ollut kylvää enemmän syysvehnää ja -ruistakin, mutta syksyllä 2017 siihen ei vaan pystynyt, kun ei ollut keliä.”

Simolan tila

Viljelijä: Arto ja Minna Uusi-Simola
Sijainti: Sääksjärven kylä, Mäntsälä
Koko: Vuonna 2018 viljelyksessä 56 hehtaaria
Tuotanto: Tavanomaisessa tuotannossa
Viljelykasvit: Syysruis, syysvehnä, kevätvehnä, kaura, herne, härkäpapu, kumina ja auringonkukka
Ympäristötoimet: Suorakylvö (kevätviljat), kerääjä- ja maisemakasvit, suojakaistat, luonnonlaidun
Talviaikainen kasvipeitteisyys: 99,5 prosenttia v. 2017
Jatkaja: Saattaa löytyä omasta talosta

TEKSTI JA KUVAT: PEKKA KARPPINEN, VIESTINTÄTOIMISTO KLANGA