Kipsihankkeeseen positiivisin odotuksin

Vihannesviljelijä Hannu Rinnekaria ei tarvinnut liiemmin houkutella hankkeeseen, jossa käsitellään kipsillä Vantaanjoen valuma-alueen peltoja. Aiempien kokeilujen perusteella on lupa odottaa, että kipsi pitää ravinteet pellossa ja hillitsee niiden huuhtoumista vesistöihin.

Keväällä 2018 Rinnekari osallistui tilaisuuteen, johon oli kutsuttu nurmijärveläisiä maanviljelijöitä kuulemaan tutkittua tietoa peltojen kipsikäsittelyn hyödyistä. Samalla tarjottiin mahdollisuutta osallistua Vantaanjoen kipsihankkeeseen, jonka tavoitteena on käsitellä kipsillä yhteensä 3 500 hehtaaria peltoa vuosina 2018 – 2019. Tarjouksen houkuttelevuutta lisäsi se, että osallistuminen ei aiheuttaisi viljelijöille kustannuksia. Levitystyönkin tekisi ulkopuolinen urakoitsija.

Hannu Rinnekari viljelee Nummenpäässä avomaan vihanneksia, ruista ja hernettä.

Rinnekarin kohdalla mukaanlähtöä helpotti se, että kipsiä oli kokeiltu menestyksekkäästi hänen kotikylänsä Nummenpään pelloilla jo 10 vuotta aikaisemmin TraPiksi nimetyssä projektissa. Hän kertoo toimineensa ”vinkkimiehenä” tutkijoille, jotka etsivät fosforin kyllästämää peltolohkoa sekä sopivaa vedenlaadun mittauspaikkaa.”Isäntien mukaan kipsistä ei ollut mitään haittaa. Jotkut heistä päinvastoin totesivat, että siitä oli hyötyä monelle viljelykasville.” Kipsi sisältää kalsiumia ja rikkiä, joita kasvit tarvitsevat. Kalsium vahvistaa myös maan mururakennetta.

Ympäristöhyödyt olivat selkeitä ja välittömiä: aiemmin sameat valumavedet kirkastuivat silmissä kohta kipsin levityksen jälkeen. Maahiukkasiin sitoutuneen fosforin huuhtoutuminen väheni reilusti yli puolella ja liuenneen fosforin huuhtoutuminen kolmanneksella. Liuennut fosfori on erityisen haitallista vesistölle, sillä levät pystyvät käyttämään sen saman tien hyödykseen.

TraPia seuranneessa Varsinais-Suomen SAVE-hankkeessa käsitykset kipsin positiivisista vaikutuksista vahvistuivat entisestään. Haitallisia sivuvaikutuksia vesieliöstöön ei ole havaittu. Varovaisuusperiaatteen nojalla kipsiä ei kuitenkaan saa levittää pohjavesialueille sen sisältämän sulfaatin vuoksi. Myöskään järvien valuma-alueilla kipsiä ei käytetä, koska sulfaatti voi vapauttaa pohjasedimenttiin sitoutunutta fosforia. Itämereen laskevien jokien valuma-alueille kipsi näyttäisi sen sijaan soveltuvan mainiosti.

Erikoisosaaminen ja -kalusto tarpeen

Lokakuun ensimmäisenä päivänä 2018 kipsiä levitettiin näytösluonteisesti Hannu ja Tuula Rinnekarin tilan pelloille Lepsämänjoen yläjuoksulla. Aurinko pilkisteli poutapilvien lomasta, ja traktorin kelpasi kurvailla kuivalla ja kantavalla pellolla. Isännän mielestä ideaalinen toteutustapa olisikin sellainen, että levitystraktori ajaisi melkeinpä puimurin perässä. ”Hyvä puintisää on otollinen myös kipsin levitykselle.” Ratkaisevan tärkeää on, että levityksen hoitaa asiansa osaava ulkopuolinen urakoitsija. ”Siinäkin on jo täysi työ, että saa pellot puitua ja viljat kuivuriin. Homma leviää käsiin, jos kipsauksen yrittää tehdä omana työnä.”

Kipsi levitetään lautaslevittimellä.

Harvalla viljelijällä on kipsin levitykseen tarvittavaa kalustoakaan, kostean kalkin levitysvaunua lautaslevittimellä. Tottunut levittäjä osaa levittää kipsiä juuri oikean määrän, neljä tonnia hehtaarille.”Jos itse lähtisi levittämään, ei yhdellä kipsikasalla välttämättä pääsisi pitkälle.” Tilalle tuodaan Pohjois-Savon Siilinjärveltä kaikkiaan 58 tonnia kipsiä, millä käsittelee noin 14,5 peltohehtaaria.

Kevytmuokkaus tehostaa kipsikäsittelyn vaikutusta. Rinnekari suunnittelee joko tekevänsä työn itse omalla lapiorullaäkeellä tai kääntyvänsä sellaisen tutun puoleen, joka omistaa kultivaattorin. ”Itselläni ei kultivaattoria ole eikä niin isoa traktoriakaan, jolla sitä pystyisi vetämään. Meillä on vähän liian pienet hevoset.”

Jokivesi kirkkaammaksi, ravinteet kasveille

Lepsämänjoen ja siihen laskevan Nummenpäänojan veden laatua on seurattu jatkuvatoimisilla mittalaitteilla kauan ja kattavasti. Pisin yhtäjaksoinen, tunnintarkka mittausaikasarja on jo yli 12 vuoden ikäinen. Dataa kertyy mm. veden happipitoisuudesta, kiintoainemääristä ja sähkönjohtavuudesta sekä veden määrän ja virtausnopeuden vaihteluista.

Hannu Rinnekari katsoo seurannan tuottaneen arvokasta tietoa ja erinomaisen pohjan kipsikäsittelyn vaikutusten analysointiin. Omien peltojen halki virtaavan joen veden laatu kiinnostaa, koska sitä käytetään tilalla tuotettavien vihannesten kasteluun. Mittausten alkuvaiheessa todettiin, että rankkojen sateiden seurauksena yli 90 prosenttia koko kuukauden kiintoainekuormituksesta saattoi syntyä yhden vuorokauden aikana.

Jatkuva mittaus on paljastanut jokeen puhdistamattomina päässeitä jätevesiä. Sähkönjohtavuus- ja happipitoisuuskäyrissä ilmeni takavuosina mystisiä hyppäyksiä, ja eräänä heinäkuun yönä veden happilukemat romahtivat nollille neljäksi tunniksi. ”Ryhdyin tarkkailemaan lähiseudun pumppuasemia aktiivisesti ja näin joskus omin silmin, että täältähän vuotaa jätevettä. Sittemmin tilanne on parantunut ja viime vuosina se on ollut todella hyvä.”

Rinnekari odottaa, että peltojen kipsaus kirkastaa jokivettä. Sade- ja valumavesien aiheuttaman eroosion pitäisi heiketä, jolloin samentavia savihiukkasia – ja niiden mukana fosforia – huuhtoutuu jokeen nykyistä vähemmän. ”Tutkimuksissa fosforin huuhtouma on suurin piirtein puoliintunut. Ensi alkuun vaikutus on voimakkaampi ja alkaa sitten heikentyä pikkuhiljaa.” Käsittelyn vaikutusajaksi on todettu ainakin viisi vuotta.

Viljelylle on tietenkin eduksi, ettei arvokas fosforilannoite karkaa maasta ojiin ja vesistöihin. ”Kipsauksen hyöty tulee sitä kautta, että keväällä peltoon laitettu ravinne, joka ei tule kesällä käytettyä, ei huuhtoudu pois syksyn ja talven aikana, vaan on seuraavallakin kasvukaudella kasvien käytössä.” Lisää kasvuvauhtia tulee toivon mukaan siitä, että mullan sekaan jää myös enemmän orgaanista hiiltä. Maan mururakenteen vahvistuminen parantaa muokkautuvuutta ja sitä kautta kasvukuntoa. Ilmavuuskin lisääntyy maahiukkasten koon kasvaessa.

”Täytyyhän näissä hankkeissa olla itsekin mukana. Yksi kipsattu peltohehtaari ei vielä merkitse juuri mitään, mutta kun hehtaareita on paljon, rupeaa se jo tuntumaankin jossain.”

Hyypiänmäen tila

Viljelijä: Hannu ja Tuula Rinnekari
Sijainti: Nummenpään kylä Nurmijärvellä Keski-Uudellamaalla
Koko: Viljelyksessä yhteensä n. 45 hehtaaria
Tuotanto: Tavanomaisessa tuotannossa
Viljelykasvit: Avomaan vihannekset maa-artisokka, tilli ja kurpitsa, lisäksi kevätruis ja ruokaherne
Ympäristötoimet: Kerääjäkasvien viljely (italianraiheinä ja valkoapila), peltojen kipsikäsittely, tulvaherkälle viljapellolle tehty luonnon monimuotoisuuskosteikko
Talviaikainen kasvipeitteisyys: 2017 n. 80 prosenttia, kipsikäsittelyn myötä pudonnee tilapäisesti n. 60 prosenttiin
Jatkaja: ”Meillä on viisi lasta, mutta vielä tilanpidosta ei ole kauheasti kilpailtu.”

TEKSTI JA KUVAT: PEKKA KARPPINEN, VIESTINTÄTOIMISTO KLANGA