Kokeilunhalu vie viljelijän riskirajoille

Monilla Keski-Uudenmaan maatiloilla viljellään leipävehnää ja mallasohraa sekä rypsiä tai rapsia. Kaikkia niitä kasvatetaan myös mäntsäläläisellä Paunin tilalla, mutta neljättä vuotta tilaa isännöivä Ilari Sundberg haluaa testata muitakin vaihtoehtoja – ei kuitenkaan pelkästä kokeilemisen ilosta.

Pellava monipuolistaa viljelykiertoa ja torjuu kasvitauteja.

”Olen mahdollisesti korvaamassa möhöjuuren vaivaamaa rapsia pellavalla, koska siihen tauti ei tartu. Hernettä ja härkäpapua taas haluan viljellä siitä syystä, ettei apulantaa tarvitse käyttää niin paljon, koska palkokasvit sitovat typpeä itse.”

Aikaisin korjattava kumina pidentää puintikautta mukavasti alkupäästä. Pellava puolestaan puidaan vasta talven kynnyksellä, syys- ja kevätviljat siinä välissä. Timotein siemenviljelyäkin Sundberg kokeilee, vaikka riskit ovat suuremmat kuin viljoilla, jotka voidaan käyttää rehuksi silloin kun elintarviketeollisuuden laatukriteerit eivät täyty. ”Jos timotei-sato ei kelpaa siemeneksi, se menee polttoon. Energiasisältö on mitätön, koska tavaraa saadaan ehkä kuusisataa kiloa hehtaarilta, kun viljassa saadaan kuusi tonnia.”

Kevätvehnästä ollaan tilalla siirtymässä syysvehnän viljelyyn. ”Kevätvehnä on myllyille halutumpaa, mutta hyvien satojen saamiseksi pitäisi käyttää lajikkeita, joiden puinti menee syksyllä kovin myöhäiseksi. ”Syysvehnästäkin on saatu viime vuosina kelpo satoja. Myös kevätrapsista on tarkoitus siirtyä syysrapsiin. Syysohraakin on kokeiltu parina vuonna, mutta sitä Sundberg pitää riskikasvina.

Ilmastonmuutos haastaa maatalouden

Syyskylvöisten kasvien puolesta puhuu moni asia: ne alkavat kasvattaa juurta jo syksyllä, ja keväällä juuret työntyvät yhä syvemmälle maaperään. Kasvit saavat vettä, vaikka kesällä olisi kuivaa pidempikin jakso. Syyskasvit palvelevat peltojen talviaikaisena kasvipeitteenä, ja lisäksi ne toimivat kerääjäkasvien tavoin ottaessaan pellosta ravinteita myöhään syksyllä ja aikaisin keväällä.

Jostain pitäisi silti löytyä syyskylvöihin tarvittavaa aikaa tai työvoimaa keskellä kiireistä puintikautta.
”Minulla on ollut isä apuna viljankuivuria hoitamassa. Osaavien traktorikuskien löytäminen on kuitenkin haasteellista”, Sundberg puntaroi.

Ongelmia syyskasveille ovat tuottaneet myös etanat, jotka selviytyvät leudoista talvista. Etananmunat eivät jäädy pellossa, ja aikuiset etanatkin saattavat talvehtia ja olla heti keväällä kylvösten kimpussa. Pelkona on, että kirvatkin ryhtyvät talvehtimaan aikuisina. Sundberg ei niele purematta väitettä ilmastonmuutoksen yksinomaan positiivisesta vaikutuksesta Suomen maatalouteen.”Tuntuu, että kaikkia erikoisuuksia alkaa löytyä. Osaan niistä pystytään vastaamaan osaamisella, mutta koko ajan pitää pysyä kärryillä siitä, mitä tapahtuu.”

”Silloin kun madot viihtyvät pellossa, kaikki on hyvin”, Ilari Sundberg tiivistää.

Maaperän rakenteen Sundberg pyrkii saamaan niin hyväksi, että pelkkä kultivaattorin vetäminen riittäisi, eikä kyntämistä ja äestämistä tarvittaisi. ”Pellot ovat isäni jäljiltä aika hyvässä kunnossa. Yksi merkittävä syy voi olla siinä, että meillä on niin vanhat ja pienet koneet, etteivät ne tiivistä peltoa liian paljon.”

Ylimääräisiä ravinteita maasta imevänä kerääjäkasvina Sundberg on suosinut italianraiheinää. ”Monen vuoden harjoittelun jälkeen sain homman rullaamaan, kun kylvin raiheinän rikkaäkeellä vasta viljan ollessa kaksilehtiasteella. Silloin se jää hyvin viljan sisään eikä tuota satotappioita.”

Valkoapilan käyttöä kerääjäkasvina on toistaiseksi jarruttanut siihen liittyvä tautiriski. ”Kovien satojen ottaminenkin voidaan laskea ympäristötoimeksi, koska sillä tavoitellaan sitä, että ravinteet menevät täysimääräisesti satoon.”

Talous- ja ympäristötavoitteet rinnakkain

Valtaojien ja purojen varsille Sundberg on istuttanut koemielessä koivua ja leppää, ja mielessä ovat käyneet myös pihlaja ja muut kukkivat puulajit. Puut sitovat penkkoja ja pitävät veden raikkaampana ojia varjostaessaan. Samalla kun puut imevät ravinteita, ne tekevät penkoista vähemmän otollisia kasvupaikkoja heinä- ja rikkakasveille. ”Silloin penkat voivat kehittyä niittymäisiksi, kukkakasveja sisältäviksi elinympäristöiksi, joista olisi iloa pölyttäjille.”

Peltoaukeilla kasvavat puut mahdollistavat myös riistaeläinten ja peltosirkkujen esiintymisen. Puustoisista penkoista tulee helposti kolmen metrin levyisiä viljelemättömiä kaistoja.”Siellä missä viljelen tosissani, haluan hyvää satoa. Sitä kautta pystyn sallimaan sen, että joihinkin paikkoihin syntyy biokaistoja.”

Maatilojen kannattavuus on nykyisin niin veitsen terällä, että kokeiluja, joiden lopputulos on epävarma, ei haluta tehdä. Sundberg tutkii uusia vaihtoehtoja silläkin uhalla, että taloudellisesti tulee takkiin. ”Ymmärtämyksen lisääminen on kokeiluissani ehkä se tärkein asia. Haluan mennä joskus riskirajoille tietääkseni, missä vaiheessa homma kääntyy tappion puolelle.”

Syvällisempi käsitys maaperän rakenteesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä voi tuoda myös taloudellista hyvää. ”Haen sitä, ettei minun tarvitsisi käyttää polttoainetta ja aikaa kyntöön tarpeettomasti, ja että maaperän rakenne ikään kuin palvelisi kasvia. Maan rakenne on kaiken a ja o, sen varassa maatilan talouskin pyörii.”

Paunin tila

Viljelijä: Ilari Sundberg
Sijainti: Olkisten kylä Mäntsälässä, Hausjärven rajalla
Koko: 160 ha
Tuotanto: Tavanomaisessa tuotannossa
Viljelykasvit: Mallasohra, leipävehnä, rypsi tai rapsi, kumina, pellava, herne, härkäpapu, ruis, kaura, siemen-timotei
Ympäristötoimet: Suojavyöhykkeet, kerääjäkasvit
Talviaikainen kasvipeitteisyys: Tavoitteena 60 % kasvavaa kasvipeitteisyyttä, kokonaistavoite 80 % (syysruis, -vehnä, -ohra ja -rapsi, kumina, timotei, pellon jättäminen sängelle puinnin jälkeen)
Jatkaja: Kysymys ei juuri nyt ajankohtainen

TEKSTI JA KUVAT: PEKKA KARPPINEN, VIESTINTÄTOIMISTO KLANGA