Lanta hyödyksi hevostilan laidunten uudistamisessa

Tuusulalaisen ratsutallin lantaa on käytetty niin luomuviljelyssä kuin energiantuotannossakin. Nyt sitä hyödynnetään omien laidunten uudistamiseen.

Kellokoskella vuodesta 2013 toiminut ratsutalli Vively tarjoaa täysihoitoa 22 hevoselle ja parille pikkuponille. Lantaa syntyy kuukausittain noin kuutio hevosta kohden, poneilla ehkä puolet vähemmän. Kuukausitasolla lannantuotto on siten yhteensä n. 23 ja vuositasolla 276 kuutiota.

Ensimmäiset neljä vuotta lanta toimitettiin nurmijärveläiselle luomuviljelijälle (ks. Markus Lusuan haastattelu). Seuraavat kaksi vuotta siitä tehtiin kaukolämpöä ja sähköä Fortumin Järvenpään biovoimalaitoksella. Elokuusta 2019 alkaen lantaa on levitetty tallin omille, uudistustarpeessa oleville kesälaitumille.

Viljelijäyhteistyön aikana tallilla käytettiin lannan kuivikkeena olkipellettiä. Fortumin kanssa solmitun sopimuksen myötä kuivike vaihtui puupellettiin. Olki oli otollista peltoviljelyn, puu energiantuotannon kannalta. Hevostallin näkökulmasta molemmat olivat käytännöllisiä kuivikkeita.

Pirkko Andrejeff on tyytyväinen, että lanta hyödynnetään omien laidunten uudistamisessa.

Puupelletti koettiin erityisen toimivaksi. ”Se on puristettu niin tiukoiksi rakeiksi, ettei varastotilaa vaadita paljon. Pellettiä riitti ajaa karsinoihin kerran viikossa, ja siellä se hajosi pikkuhiljaa hevosten kavioiden alla”, kertoo ratsastuksenopettaja Petra Andrejeff, joka kantaa päävastuun tallin pyörittämisestä yhdessä sisarensa, tallimestari Noora Andrejeffin kanssa. Lisäksi puupelletti sitoo paremmin ammoniakin hajua eikä sitä katoa hevosten suihin kuten olkipellettiä.

Laitumille vietävän lannan kuivikkeena on käytetty turpeen ja puupelletin seosta. ”Turve ei ole suosikkikuivikkeeni, koska siitä tuleva musta pöly sotkee paikat, mutta pellolle se on parasta. Sekoittaminen pelletin kanssa pienentää pölyämistä.”

Rahtauksen järjestäminen isoin vaiva

Luomuviljelijän pellolle päätynyt kuivikelanta varastoitiin lantalaan, joka tyhjennettiin kahdesti vuodessa. Kuormausapuna oli naapurin iso traktori. ”Lantalan tyhjennys oli puolen päivän urakka yhdellä traktorilla ja kahdella kuorma-autolla”, traktorin puikoissa itsekin viihtyvä Petran puoliso, Tommi Savolainen, muistelee.

Melkein tyhjennystäkin työläämmältä tuntui kuljetusten sopiminen ja järjestäminen. Lisähaasteen yhteensovittamiselle toi se, että tyhjennyspäivän piti käydä myös tavaran vastaanottaneelle viljelijälle. Fortum toimitti lantaa varten tallin seinustalle 15 kuution lavan, joka tyhjennettiin automaattisesti kolmen viikon välein. Lantala muuttui välinevarastoksi. Tallin kannalta järjestely oli vaivaton: lannat lavalle ja sillä siisti.

Kokonaiskustannukset olivat kummassakin kumppanuuskuviossa samaa luokkaa. Fortum-sopimus oli kuitenkin tallille huomattavasti helpompi ratkaisu. Periaatetasolla viljelijäyhteistyö kiinnostaisi enemmän, eikä siihen palaaminen joskus myöhemmin ole poissuljettu vaihtoehto – varsinkaan siinä tapauksessa, että viljelijä ottaisi hoitaakseen kuljetusten järjestämisen.

Kun kaksivuotinen sopimus energiayhtiön kanssa päättyi keväällä 2019, tallilla päätettiin, ettei sopimusta jatketa. Syitä oli kaksi: yhtiö nosti hintaa ja lantaa voitaisiin käyttää omien laidunten parantamiseen. Edellisestä uudistamisesta oli vierähtänyt vuosia. Laidunten tuotto oli hiipunut ja rikkakasvien määrä lisääntynyt.

Ongelmana oli se, ettei tallilla ollut tarvittavaa kalustoa lannanlevitykseen ja laidunten kyntämiseen. Alkoi soittelu tallia ympäröiville maatiloille. ”Kukaan ei tyrmännyt ajatusta yhteistyöstä, mutta taloudellisesti ja ajankäytöllisesti se ei ollut viljelijöistä kovin houkutteleva”, Petran ja Nooran äiti Pirkko Andrejeff toteaa. Laitumet haluttiin uudistaa vaiheittain, jotta hevosilla olisi aina osa niistä käytettävissään. Kaikilla maatiloilla taas ei koettu mielekkääksi koneiden liikuttelua pienen urakan takia omien peltokiireiden keskellä.

Kolmas osapuoli avuksi laidunprojektiin

Asiat alkoivat edistyä kesällä 2019 VILKKU Plus -hankkeen tukemana. Viljelijälähtöisen hankkeen tarkoituksena on jakaa uusinta tietoa mm. maatalouden vesiensuojelusta ja maan kasvukunnon parantamisesta. Hankevastaaja Janne Heikkinen Keski-Uudenmaan ympäristökeskuksesta alkoi kokea kontaktiverkostojaan ja löysi ratkaisun: Mäntsälän Ohkolassa, alle viiden kilometrin päässä ratsutallilta asuvalla viljelijä-koneurakoitsija Kari Tapperilla oli sopivaa kalustoa. Hänen poikansa, maatalousalaa opiskeleva Eemil Tapper lupautui konekuskiksi.

Elokuussa uudistettiin kaksi pienempää laidunta, joista kumpikin on runsaan hehtaarin laajuinen. Lantala tyhjennettiin tallin pikkutraktorilla. Tuttavalta lainaksi saatua isoa traktorikaivuria tarvittiin lantakärryn kuormaukseen. Kärry oli kotoisin Tapperin tilalta kuten sen eteen valjastettu kolmas traktorikin.

Lanta levitettiin laitumille poutasäässä.

Kuormaus sujui joutuisasti oman väen käytellessä pikkutraktoria ja Tapperin muuta kalustoa. Levitys oli työvaiheista nopein: vauhdikas kierros laitumen ympäri ja kärry oli tyhjä. Kaikki lantalasta ja tarhoista kerätty tavara saatiin levitettyä noin puolessa päivässä. Enemmänkin lantaa olisivat laitumet vastaanottaneet, mutta vaje paikattiin apulannalla.

Seuraavana päivänä Eemil Tapper tuli kyntämään laitumet. Sen jälkeen olivat vuorossa äestys ja laidunnurmen siementen kylvö. Nämäkin työt tehtiin maatilan koneilla. Sateetkin saapuivat kuin tilauksesta kylvöjen jälkeen. ”Minusta tällainen yhteistyökuvio tuntuu aika hyvältä. Konehommat ovat lähellä sydäntäni; olen ollut niissä mukana pienestä pitäen ja ajanutkin koneita nuoresta saakka.”

Ratsutallille laidunkunnostuksen toteutuminen oli helpotus. ”Hyvä että saimme uudistuksen vauhtiin ja työlle tekijän. Olimme ehtineet miettiä monta vuotta, että laitumet täytyisi uudistaa, koska ne alkoivat olla lopussa”, Petra Andrejeff sanoo. Jos laidunnurmen kasvu jatkuu suotuisissa olosuhteissa, hevoset pääsevät vehreille laitumille jo ensi kesänä. Sitä ennen on tarkoitus niittää uudesta heinästä ensimmäinen sato.

Kahden hehtaarin iso laidun on uudistamisvuorossa sen jälkeen kun kaksi pienempää on saatu käyttökuntoon. VILKKU Plus -hanke tosin päättyy ennen sitä, huhtikuussa 2020, mutta hyväksi havaittua yhteistyömallia hevostilan ja viljatilan välillä haluttaisiin soveltaa myös loppujen laitumien elvyttämisessä. Janne Heikkinen toivoo, että jatkossakin järjestyisi taho, joka auttaisi yhteistyöstä kiinnostuneita osapuolia löytämään toisensa. ”Hevostiloilla ei välttämättä ole laidunten uudistamiseen tarvittavaa tietoa ja osaamista, kalustosta puhumattakaan. Myös kynnys ottaa yhteyttä alueen viljelijöihin voi olla korkea.”

TEKSTI JA KUVAT: PEKKA KARPPINEN, VIESTINTÄTOIMISTO KLANGA