Maaseutu ja kaupunki kohtaavat Ylisjoen tilalla

Maitotilan karja laiduntaa puolen kilometrin päässä Klaukkalan vilkasliikenteisestä keskustasta. Laidunmaiseman yllä leijuu tien rakentamisen uhka.

Päivi ja Tomi Toivomäki ovat viljelleet tilaansa Nurmijärven runsasväkisimmän taajaman kupeessa 21 vuoden ajan. Klaukkalasta on kasvanut yli 17 300 asukkaan kyläkeskus. Navetan nurkalta on vain parisataa metriä lähimpien kerrostalojen pihaan. Peltoaukean laidalla seisoo noin 500 oppilaan Isoniitun koulu. Maalaismaisemaan mahtuvat myös lämpövoimalaitos ja jätevedenpuhdistamo.

Päivi ja Tomi Toivomäki viljelevät tilaa taajaman kupeessa Klaukkalassa. Myös Konsta Toivomäki on innostunut kotitilan töistä.

Nautoja on tilalla noin 50, joista puolet lypsylehmiä ja puolet hiehoja sekä vasikoita.”Lähikoululaiset ainakin tietävät, miltä lehmä näyttää. Se ei ole enää nykymaailmassa itsestään selvää”, emäntä toteaa. Laitumella käyskentelevä karja on suosittu nähtävyys paikallisten lapsiperheiden keskuudessa. Toukokuinen laitumellelaskutapahtuma keräsi satoja kävijöitä, vaikka vettä tuli kuin aisaa.

Tilan omilla Facebook-sivuilla riittää tykkääjiä. Ulkopaikkakuntalaisetkin ovat hehkuttaneet sosiaalisessa mediassa Ylisjoen naudoista otettujen kuvien kera, kuinka Klaukkalassa on hieno asua, kun kaupunkilaisuus ja maalaisuus kohtaavat. Ainutlaatuisesta yhdistelmästä voitaisiin kenties kunnassakin ottaa rohkeammin ilo irti; Päivi Toivomäelle tulee hakematta mieleen Helsingissä sijaitseva huippusuosittu Haltialan kotieläintila.

Peltokävely ei ole jokamiehen oikeus

Tilan maiden halki kulkee kunnan ulkoilureitti, talvisin pellolle vedetään latu. ”Kevätkylvöjen aikaan täällä liikkuu paljon ihmisiä koirien kanssa. Useimmat pysyvät merkityllä reitillä, mutta sitten on aina muutamia, jotka eksyvät viljelyksille kävelemään.” Eläimet ovat sentään saaneet laiduntaa rauhassa. ”Onneksi niitä vielä kunnioitetaan. Joitakin kertoja on joku tosin mennyt aitojen sisäpuolelle kuvia ottamaan”, Tomi Toivomäki kertoo.

Kaikki eivät tule ajatelleeksi sitäkään, että koiralle heitetty, noutamatta jäänyt keppi tai pallo voi päätyä rehupaalissa lehmien ruokintapöydälle. Ikävimpiä pellolle viskattuja esineitä ovat alumiinitölkit ja lasipullot, jotka voivat mennä läpi niittokoneesta ja paalaajasta. Pieniksi palasiksi silpoutuessaan ne ovat rehun seassa hengenvaarallisia eläimille.

Toivomäet eivät koe asutuksen laajentumisen uhkaavan tilansa tulevaisuutta, koska maa on pehmeää ja tulvaherkkää sekä merkitty kaavoissakin virkistysalueeksi. Sen sijaan heitä huolestuttaa kunnan suunnitelma laidunalutta halkovasta tiestä, joka yhdistäisi taajaman rakenteilla olevaan Klaukkalan ohikulkutiehen. ”Jos yhdystie toteutuu, lypsylehmiä ei voi enää viedä niitylle laiduntamaan – tai sitten on tehtävä tunneli. Olemme aina pitäneet tärkeänä, että eläimet pääsevät ulos.” Pahinta on jatkuva epävarmuus siitä, tuleeko tie vai eikö tule, ja milloin.

Luonnolle arvokkaat laitumet

Laidunnus lisää lehmien hyvinvointia. Tilan väkikin pääsee vähän helpommalla, kun eläimet hakevat itse ruokansa. Laiduntava karja lisää myös luonnon monimuotoisuutta: lukuisat kasvi- ja hyönteis- sekä lintu- ja nisäkäslajit viihtyvät nautojen muovaamassa maalaismaisemassa. ”Naapurilta vuokrattu korkea mäki on mahdoton viljeltävä, mutta joutokarja hoitaa sitä tosi hyvin, putsaa ja pitää hyvän näköisenä”, Päivi Toivomäki kehuu hiehojen työpanosta.

Hiehot hoitavat maisemaa ruokapalkalla.

Pääskyset viilettävät matalalla laitumen yllä ja pesivät tilan ulkorakennusten suojissa. Kesäyössä kiirii ruisrääkän kaksitavuinen narina. Kuovi poistui pesimälinnustosta peltojen poikki kiemurtelevan Ylis- eli Luhtajoen perkaamisen seurauksena 1980-luvun lopulla, mutta töyhtöhyypät kelpuuttavat ympäristön yhä kodikseen. Kovat sateet saavat joen tulvimaan nykyäänkin. ”Silloin kaikki voi mennä. Toisaalta kuivana vuonna joki pelastaakin paljon, koska hyvin kosteutta sitovat maalajit antavat aina satoa.”

Omat laitumet ja nurmipellot tuottavat karjalle yllin kyllin ravintoa. Apilan ja timotein sekaan kylvetty sinimailanenkin maistuu lehmille hyvin. Täydennystä ruokavalioon saadaan itse viljellystä ohrasta ja kaurasta. Vain valkuais- ja kivennäisrehu on ostettava. Nurmesta voitaisiin tehdä kolmekin satoa vuodessa, mutta yleensä jo kahdesta tulee riittävästi rehua.

Kymmenisen vuotta sitten tilalla siirryttiin suorakylvöön, siementen kylvämiseen muokkaamattomaan maahan. Se säästää polttoainetta ja ennen kaikkea työaikaa; isäntä ehtii tehdä kylvöt yksinkin. Alkuvaiheen lievä notkahdus satotasoissa jäi lyhyeksi, ja erityisesti kuivina vuosina on saatu aiempaa parempia satoja. Kylvökonetta seuraava lokkilauma kertoo siitä, että pellossa piisaa matoja ja lieroja. Maarakenne on parantunut. Talvisin pellot ovat lähes kauttaaltaan sängellä tai nurmella, mikä hillitsee hienon maa-aineksen ja ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin. Kyntäminen rajoittuu lähinnä uudistettaviin nurmilohkoihin.

Maata kuohkeuttava vaikutus on myös kalkilla, jota levitetään säännöllisesti happamuuden alentamiseksi. Kun pH-luku hipoo 6,5:ttä, kasvit kykenevät hyödyntämään ravinteita tehokkaammin ja tuottamaan paremman sadon. Samalla keinolannoituksen tarve vähenee. ”Hyvä sato on ympäristöllekin paras, koska silloin kasvit ottavat maasta mahdollisimman paljon ravinteita”, Päivi Toivomäki painottaa.

Salaojituksen ansiosta pellot kuivuvat tasaisemmin ja nopeammin. Avo-ojien aiemmin erottamia peltolohkoja on pystytty yhdistämään helppohoitoisemmiksi kokonaisuuksiksi. Ne ojat, joihin virtaa puhdistamovesiä sekä kylän sade- ja sulamisvesiä, on päätetty pitää avonaisina. Ennen jätevedenpuhdistamon peruskorjausta pelloilta löytyi keväisin usein sellaista, mitä oli vedetty alas taajama-asukkaiden vessanpöntöistä. Äkeen puhdistaminen ei ollut mieltä ylentävää puuhaa.
”Puhdistamosaneerauksen ansiosta tilanne on parantunut paljon. Se vain harmittaa, että edelleen maanviljelijöitä syytetään ympäristön ja Itämeren pilaamisesta”, Tomi Toivomäki murahtaa.
Jos on myönteistä kehitystä tapahtunut kunnallisessa jätevedenpuhdistuksessa, on sitä tapahtunut maataloudessakin. Vanhentuneet käsitykset ovat kuitenkin juurtuneet syvään.

Ylisjoen tila

Viljelijä: Päivi ja Tomi Toivomäki
Sijainti: Nurmijärven Klaukkala
Koko: Omia peltoja noin 72 hehtaaria ja vuokrattuja 92
Tuotanto: Tavanomaisessa maataloustuotannossa
Viljelykasvit: Nurmi, apila, timotei, sinimailanen, kevätvehnä, mallasohra, kaura, rapsi
Tuotantoeläimet: Keskimäärin 25 lypsylehmää sekä saman verran hiehoja ja vasikoita
Ympäristötoimet: Suorakylvö, suojakaistat, joen huomiointi lannan ja lannoitteiden levityksessä, laidunkarja
Talviaikainen kasvipeitteisyys: Lähes 90 prosenttia
Jatkaja: Poika Konsta Toivomäkeä jatkaminen kiinnostaisi ainakin periaatteessa

TEKSTI JA KUVAT: PEKKA KARPPINEN, VIESTINTÄTOIMISTO KLANGA