Rakennekalkitus pitää ravinteet peltomaassa

Tuusulalaisviljelijä Jyri Seuna päätti kokeilla rakennekalkitusta kivikovaksi tiivistyneen savimaan parantamiseen. Hän uskoo toimenpiteen edistävän sekä viljelyä että vesiensuojelua.

Palojokeen rajoittuva 16 hehtaarin peltolohko siirtyi Seunan omistukseen pari vuotta sitten. Maalajia hän kuvailee erittäin haastavaksi. ”Lohkon toisella puoliskolla maa on todella sitkeää ja kuivuu keväällä hyvin hitaasti.” Yksi rakennekalkituksen päätavoitteista onkin parantaa veden liikkumista maan sisällä.

Menetelmän kokeileminen oli käynyt Seunan mielessä aiemminkin, ja uusi lohko tarjosi sopivan testiympäristön. Lohkon ongelmallinen osa oli valmiiksi kesannolla täydennysojituksen jäljiltä. Imuojien väleihin oli vedetty uudet salaojat, jotka johtavat vettä kokoojaojaan. Ojia tuli tuplaten toiseen puoliskoon verrattuna. ”Ajattelin, että kesällä olisi hyvä sauma hoitaa rakennekalkitus saman tien eikä vasta syksyllä puintien jälkeen, jolloin maa saattaisi jo olla liian märkää.” Ajatus ja ajoitus osuivat nappiin, sillä syyskuun puolivälin jälkeen olosuhteet eivät olisi enää olleet otolliset kalkitsemisoperaatioon.

Seudulla on paljon peltolohkoja, joiden sisällä maalaji vaihtelee voimakkaasti. Kevätkylvöjen teko on hankalaa, kun toinen osa lohkosta on liian kuiva ja toinen liian kostea. Seuna toivoo ongelman ratkeavan koelohkolla ojituksen ja kalkituksen yhteisvaikutuksesta. ”Ajatuksena oli saada lohkon eri osien olosuhteet tasoittumaan keskenään, jotta hommia olisi helpompi tehdä samanaikaisesti.”

Ankara kuivuus ja masentava märkyys ovat viime vuosina koetelleet laajemminkin suomalaista maataloutta sään ääri-ilmiöiden kautta. Rakennekalkitus saattaa olla yksi keino kasvattaa pellon sietokykyä ilmastonmuutoksen seurauksia vastaan. ”Jos maa kestää paremmin niin kuivuutta kuin märkyyttäkin, menestyvä kasvivalikoima voi olla laajempi.”

Haastatteluhetkellä kalkituksesta oli kulunut vasta kolmisen kuukautta, joten sen vaikutuksista on mahdotonta sanoa mitään varmaa. Muutokset ovat todennettavissa vasta seuraavalla kasvukaudella. Syksyn sateiden jälkeen vesi ei ole kuitenkaan seissyt pellolla, mikä on lupaava merkki. ”Uskon vakaasti, että parempaan suuntaan ollaan menossa.”

Öljykasvien viljely vaikeutunut

Rakennekalkitulle pellolle on tarkoitus kylvää kevätviljaa, joko ohraa tai vehnää. Jos noudatettaisiin tilan tavanmukaista viljelykiertoa, viljan jälkeen olisi vuorossa öljykasvi. Pahaksi äityneiden tuholaisongelmien takia rypsin tai rapsin tilalle täytyy ehkä keksiä jotain muuta – kenties hernettä tai härkäpapua. ”Tällä hetkellä öljykasvien viljely tuntuu kovin hankalalta. Tuholaisongelmia on ollut viime vuosina paljon ja niiden hoitaminen on muuttunut todella vaikeaksi. Mikään ei enää tahdo tehota kunnolla tuhohyönteisiin.” Kasvien kimpussa ovat olleet mm. kirpat, rapsikuoriaiset ja kaalikoit.

Kierrossa on pidetty luomutilojen mallin mukaisesti myös viherlannoitusnurmea, vaikkei Seuna luomua viljelekään. ”Välillä on vähän nurmea pellolla, jottei viljelykierto menisi liian yksipuoliseksi.”

Rakennekalkitulla ja lisäojitetulla pellolla maa lienee jatkossakin sen verran sitkeää, ettei sitä parane jättää sängelle talven yli – maa kuivuisi keväällä liian hitaasti. Muokkausta siis tarvitaan. Kevytmuokkaus olisi Seunalle ykkösvaihtoehto, mutta kyntämistäkään hän ei sulje pois.

Vantaanjokeen rajoittuvat lohkot sitä vastoin ovat maalajiltaan nopeasti kuivuvia. Ne jätetään talveksi sängelle ja muokataan vasta keväällä. Sänki vähentää tehokkaasti ravinteiden ja kiintoaineksen kulkeutumista vesistöön. Talviaikaista kasvipeitteisyyttä Seuna toteuttaa eniten juuri sänkipeltojen kautta. Lisäkeinoina ovat viherlannoitusnurmet ja kerääjäkasvit. Maata muokataan vuosittain sekä kyntämällä että kevytmuokkauksella. ”Viime aikoina peltoja on kevytmuokattu selkeästi enemmän kuin kynnetty.”

Kuusi tonnia hehtaarille

Rakennekalkitseminen päästiin tekemään lämpimässä poutasäässä, heinäkuun lopulla järjestetyssä pellonpiennartapahtumassa. Kun maa on kuivaa, kalkki sekoittuu hyvin ja rakennevaikutus voimistuu. Levityksen hoiti urakoitsija Risto Lauttamus, jonka osaaminen teki Seunaan vaikutuksen. ”Työjäljestä, tekemisen nopeudesta ja kaikesta näki, että sitä hommaa oli tehty ennenkin. Levityslaitteessa oli vaa’at ja muut systeemit, joilla kalkin määrää pystyi säätämään tarkasti.”

Kultivaattori Pekka Karppinen
Kultivaattorilla rakennekalkin sekoittaminen maahan sujui hyvin.

Lohkosta kalkittiin melko tarkkaan puolet eli kahdeksan hehtaaria levitysmäärän ollessa kuutisen tonnia hehtaarille. Annos oli reippaanpuoleinen, koska kalkkia tarvittiin myös pH:n nostamiseen. Rakennekalkki tulisi sekoittaa maan pintakerrokseen vuorokauden sisällä levityksestä, ja nyt se tehtiin välittömästi. Sekoittamiseen kokeiltiin kahta laitetta: lautasmuokkainta ja kultivaattoria. Loppujen lopuksi kalkittava ala käsiteltiin kauttaaltaan molemmilla tavoilla. ”Käytännössä ajelimme levittäjän perässä kahdella muokkauskoneella.”

Kumpikin menetelmä toimi kuivalla kelillä hyvin. ”Jos maa olisi ollut kosteampaa, kultivaattori olisi varmaan ollut parempi. Maa oli kuitenkin niin kuivaa, että lautasmuokkain olisi todennäköisesti riittänyt yksinäänkin.”

Fosfori pysyy pellossa

Sekä kalkki että levitysurakoitsija tulivat Soilfood Oy:n kautta; Seuna tilasi rakennekalkin levitettynä. Soilfood jalostaa maanparannus- ja lannoitetuotteita teollisuuden sivuvirroista. Rakennekalkin sisältämä kalsiumhydroksidi eli sammutettu kalkki parantaa maan mururakennetta erityisesti savimailla; se sitoo savipartikkeleita itseensä muuttaen maarakenteen karkeammaksi.

Samalla kun maan muokkautuvuus ja vesitalous kohentuvat, fosforin huuhtoutuminen vähenee. ”Kun fosfori pysyy oikeassa paikassa eli pellossa eikä karkaa väärään paikkaan eli vesistöön, se on kasvien käytössä kuten on tarkoituskin. Viljelyn ja vesiensuojelun hyödyt kohtaavat”, Seuna summaa.

Rakennekalkitseminen ei ole käytännössä sen kalliimpaa kuin tavallinenkaan kalkitseminen, ja samalla saadaan parempi rakennevaikutus. Laskevien tukien ja alhaisten tuottajahintojen aikana viljelijä joutuu kuitenkin miettimään kaikkia vapaaehtoisia menoeriä kahteen kertaan. ”Väitän, että rakennekalkitusta ja muita vesiensuojelullisesti hyviä toimenpiteitä tehtäisiin paljon enemmän, jos maatalouden kannattavuus olisi parempi. Nyt suojelu jää puolitiehen, ja siinä häviävät kaikki.”

Seppälän tila

Jyri Seuna Pekka Karppinen
Kevätohran ja -vehnän viljely ovat Jyri Seunan leipälajeja.

Viljelijä: Jyri Seuna

Sijainti: Tuusula, Nahkelan kylä

Koko: Kokonaisviljelyala vuokramaineen noin 230 hehtaaria

Tuotanto: Tavanomaisessa tuotannossa

Viljelykasvit: Mallasohra, kevätvehnä, rypsi ja rapsi

Talviaikainen kasvipeitteisyys: 40 – 60 prosenttia peltoalasta

Muut ympäristötoimet: Kerääjäkasvit (valkoapila), riistapellot

Jatkaja: Kysymys ei vielä ajankohtainen. ”Kun kannattavuus on mitä on, tilojen pinta-alavaatimus kasvaa koko ajan. Miten siinä kyydissä pysyy mukana, vaikuttaa ehkä eniten toiminnan jatkamiseen.”

TEKSTI: PEKKA KARPPINEN, KUVAT: JANNE HEIKKINEN JA PEKKA KARPPINEN