Typpeä vain tarpeeseen

Raimo Salmi noudattaa tilallaan jaettua typpilannoitusta. Viljelykasville annetaan ravinnetta vain kasvuun tarvittava määrä useammassa erässä.

”Semmoista emäntäehdokasta ei ole löytynyt, joka olisi pysynyt tässä vauhdissa mukana”, Salmi toteaa.
Elämäntyön jatkajaksi on toiveissa ”eturivin ammattiviljelijä”, ja jonkinlaisia ajatuksia sopivasta ehdokkaastakin on käynyt mielessä. Vielä virtaa, intohimoa ja kokeilumieltä kuitenkin riittää itselläkin.

Salmen kuivurissa käsitellään paitsi omat myös monen lähitilan viljat

Varsinkin vehnänviljelyssä Salmi harjoittaa ns. jaettua typpilannoitusta. Kevätkylvön yhteydessä pelloille levitetään valtaosa kasvuun tarvittavasta typestä, muttei kaikkea. ”Puroihin tai valtaojiin viettävien peltolohkojen multavilla alareunoilla, missä vilja kasvaa muutenkin hyvin, käytän jopa alle 50 prosenttia sallitusta typpimäärästä”, mäntsäläläisviljelijä kertoo. Jos kesä on kuiva, voi pieni annos lisätyppeä olla paikallaan savisilla töyryillä ja muilla heikommilla kasvupaikoilla.

Lisäravinne tuottaa toivotunlaista raaka-ainetta leipomoille: jotta leipävehnän leivontaominaisuudet olisivat hyvät, vehnän valkuaisainepitoisuuden täytyy olla korkea.

Itselläni on vakaa käsitys, että ympäristökin hyötyy jaetusta lannoituksesta.

Todelliseen tarpeeseen perustuva täsmälannoitus merkitsee rahallistakin säästöä, joskin sen suuruutta ei ole ihan helppo laskea. Kun huolehditaan siitä, ettei vilja saa liikaa typpeä, se ei myöskään lakoonnu. ”Korrenvahvistajia ei tarvitse käyttää, joten se rahamäärä säästyy täysin. Lisäksi välttyy hankalalta ja kustannuksia lisäävältä lakoviljan puinnilta.”

Lannoitustehoa ruiskuttamalla

Täydennyslannoituksen voi tehdä joko lautaslevittimellä ja lannoiterakeella tai ruiskuttamalla nestemäistä typpeä traktorin perään kiinnitettävällä torjunta-aineruiskulla. Salmi on suosinut ruiskutusta. Etenkin jos maa on kuivaa, pintalevitetty rae ei tahdo tehota toivotulla tavalla.

”Kun typpeä ruiskutetaan vehnän tähkälletulovaiheessa kasvin lehdelle, kaikki lannoite menee valkuaisen muodostukseen, ja valkuaisainepitoisuus nousee parilla prosenttiyksiköllä yli 14 prosenttiin. Siitä saa laatulisää, joka peittää kustannukset.”

Ruiskussa on ilma-avusteiset suuttimet, jotka ohjaavat lannoiteliuoksen myös kasvuston alaosiin. Tuhannen litran konteissa toimitettavan liuoksen typpipitoisuus on 30 prosenttia, ja vehnähehtaarille levitettävän puhtaan typen määräksi tulee noin 20 kiloa. Sateisena kesänä kymmenenkin kiloa riittää.

Tavoittelemansa satotason Salmi on saavuttanut yhteensä 90 – 100 kilolla typpeä per peltohehtaari, kun mukaan lasketaan kevätlannoituskin. Rapsi on kaivannut kesäistä lisälannoitusta vain neljän – viiden vuoden välein. Silloin käytössä on tarkka lautaslevitin, johon ladataan 27 prosenttia typpeä sisältävää lannoiteraetta. Puhdasta typpeä levittyy hehtaarille n. 25 – 30 kiloa. ”Kevätrapsi käyttää matalallakin lannoitustasolla kaiken ravinteen hyödyksi ja antaa hyvin satoa, jos vain vettä tulee tarpeeksi.”

Ohralle Salmi antaa keväällä typpeä 90 kilon kerta-annoksen hehtaarille, muttei enempää enää myöhemmin. Päinvastoin kuin leipävehnän kohdalla, mallasohrassa pyritään alhaiseen valkuaispitoisuuteen. ”Jos pitoisuus nousee liian korkeaksi, lopputuloksena onkin rehuohraa, jonka hinta on paljon huonompi.”

Satelliittipaikannusta ja ilmakuvausta

Omien peltojensa optimaalisen lannoitustason Salmi osaa arvioida jo melkein silmämääräisesti. Aistihavaintojen ja muistin tukena hän käyttää modernia tekniikkaa. Kylvökoneessa on satelliittipaikannusjärjestelmä, jonka muistiin on syötetty eri peltolohkoille levitettävät lannoitemäärät.

Ässänä hihassa hänellä on lentolupakirja, joka mahdollistaa kasvutilanteen analysoinnin ilmakuvien avulla.
”Katson kuvista, näkyykö vehnän lomassa maata vai onko kasvusto peittänyt sen hyvin. Kaikkia paikkoja ei tarvitse käydä kävellen läpi, kun ilmakuvista saa osviittaa.” Puintiaikana viljelijä tekee vielä havaintoja siitä, mitkä ovat olleet kasvullisesti vahvempia ja mitkä heikompia kohtia lohkolla.

Kauniston tila on toiminut IP-viljelyn eli integroidun tuotannon pilottitilana Helsingin yliopiston tutkimushankkeessa. ”Kaikki toimenpiteet pellolla tehdään tarpeeseen”, Salmi kiteyttää. Lannoituksen ohella tämä pätee torjunta-aineiden käyttöön ja maanmuokkaukseen. Kerääjäkasvitkin ovat osa IP-viljelyä. Salmi on käyttänyt kerääjinä valkoapilaa ja nyttemmin yksivuotista raiheinää. Niiden tehtävä on imeä maasta mahdollinen ylimääräinen typpi. Lannoitejäämää voi kertyä, jos sato jää heikoksi kuivuuden vuoksi.

Lohkot kynnetään tilalla noin viiden vuoden välein, jottei fosfori tiivistyisi maan pintakerrokseen. Muokkauksella fosfori sekoittuu syvemmälle, kasvien juurten ulottuville, ja ei huuhtoudu valumavesien mukana vesistöjä rehevöittämään. Huuhtoutumista hillitään myös suojavyöhykkein: vesistöjen ja valtaojien varrella on leveät viherkesannot.

Tärkeää on sekin, että maa läpäisee hyvin vettä. ”Peltojen mururakenne on nykyään niin hyvä, että sieltä voisi melkein tuoda mullat kukkaruukkuihinkin”, Salmi myhäilee.

Teksti jatkuu kuvan jälkeen.

Leveät viherkesannot suojelevat vesistöjä ravinnehuuhtoumilta.

 

Kauniston tila

Viljelijä: Raimo Salmi
Sijainti: Sääksjärvi, Itä-Mäntsälä
Koko: 120 ha
Tuotanto: Tavanomaisessa tuotannossa
Viljelykasvit: Rapsi, ohra, vehnä
Ympäristötoimet: Suojavyöhykkeet, kerääjäkasvit, jaettu typpilannoitus
Talviaikainen kasvipeitteisyys: 50 – 70 % (rapsilla)
Jatkaja: Ajatuksena on, että tila jatkuisi aikanaan toisen ammattiviljelijän toimesta.

TEKSTI JA VALOKUVAT: PEKKA KARPPINEN, VIESTINTÄTOIMISTO KLANGA