Veden laadun ja määrän seuranta

Ravinnekuorman laskemiseen tarvitaan tietoa veden laadusta ja määrästä. Veden laadun mittaamisella arvioidaan uomassa virtaavan veden ravinnepitoisuutta (esimerkiksi milligrammaa typpeä/litrassa vettä). Virtaaman mittaamisella saadaan selville, paljonko vettä virtaa uomassa tietyssä ajassa (esimerkiksi litraa/sekunnissa).

Veden määrän mittaaminen

Virtaaman mittaamista varten ojaan tai puroon, jossa on riittävästi kaatoa tai jopa pienimuotoinen kynnys tai koskipaikka, rakennettaan mittapato. Mittapadolla on mahdollista saada tarkkaa tietoa veden määrästä. Usein patolevyssä on esimerkiksi 90 tai 120 asteen V:n muotoinen aukko, josta patolevyn taakse kerääntyvä vesi virtaa yli. Tietyn muotoisille padoille on olemassa valmiiksi määritetty kaava, johon vedenkorkeustieto syöttämällä saadaan sen hetkinen virtaama selville.

Veden laadun seuranta

Veden laatua seurataan perinteisesti ottamalla näytteenottopaikalta vesinäyte pulloon. Yksittäisillä vesinäytteillä todellisesta kuormasta ei kuitenkaan saada tarkkaa kuvaa, koska hajakuormituksena vesistöön päätyvät kiintoaine- ja ravinnekuormat muodostuvat nopeina pulssimaisina piikkeinä sadetapahtumien ja lumen sulamisen yhteydessä.

Nykyään veden laatua seurataan usein automaattisella veden laadun seurannalla. Siinä ojaan asennetaan sensorit, jotka mittaavat esimerkiksi nitraattitypen pitoisuutta, sameutta, lämpötilaa ja pH:ta. Automaattisella veden laadun seurannalla saadaan tietoa veden laadusta nopeasti ja tiheällä mittausvälillä (esimerkiksi viiden minuutin tai tunnin välein). Näin saadaan kiinni kaikki nopeat kuormitushuiput.

Mitä sameus kertoo?

Sameuden avulla voidaan päätellä veden kiintoainepitoisuus, ja savisilla alueilla usein myös fosforipitoisuus. Tämä johtuu siitä, että fosfori sitoutuu hyvin voimakkaasti erityisesti juuri hienon hienoihin savihiukkasiin. Kiintoaine kuljettaa fosforin mukana myös rautaa ja muita raskasmetalleja. Sellaisenaan se saattaa vesistöön päätyessään muun muassa liettää vaelluskalojen kutusorakoita.

Automaattisella vedenlaadun seurannalla on mahdollista saada selville erilaisten kuormitusta vähentävien toimien vaikutuksia tai vaikkapa yksittäisen sadetapahtuman vaikutusta veden laatuun. Kun esimerkiksi peltojen kasvipeitteisyys vähentää pelloilla tapahtuvaa eroosiota, myös pelloilta huuhtoutuvan veden sameus vähenee. Sameuden väheneminen on mahdollista nähdä sensorimittauksilla hyvinkin tarkasti.

VILKKU-hanke seuraa Tuusulassa Klenkon kosteikolla Sarsalanojan yläosan veden laatua ja määrää.

Nurmijärvellä on seurattu pitkään Lepsämäjoen yläosan veden laatua ja määrää. Tavoitteena on seurata muuttuneiden viljelytoimenpiteiden vaikutusta veden laatuun.

Kuva: Pasi Valkama