Piennar vai suojakaista?

Pientareen ja suojakaistan tarkoitus on vähentää maa-aineksen eroosiota vesistöön. Kun eroosio vähenee, vähenee myös uomien umpeenkasvu ja kunnossapitotarve. Pientareella ja suojakaistalla vähennetään myös ravinteiden ja torjunta-aineiden kulkeutumista vesistöihin, ja monet linnut, niittyjen kasvit ja hyönteiset viihtyvät niillä.

Piennar on vähintään yhden metrin levyinen nurmikasvivaltainen kaista peltolohkon ja vesistön tai valtaojan välissä. Pientareen leveys mitataan ojan niskasta kasvulohkon suuntaan. Piennar saa olla kolme metriä leveä. Piennarvelvoite kuuluu täydentäviin ehtoihin.

Viljelijä on sitoutunut noudattamaan täydentäviä ehtoja, jos hän hakee EU:n kokonaan rahoittamia (esimerkiksi perustuki) tai osittain rahoittamia (esimerkiksi ympäristökorvaus) tai kansallisia (esimerkiksi pohjoiset hehtaarituet) viljelijätukia.

Suojakaista on keskimäärin vähintään kolme metriä leveä monivuotisen nurmi-, heinä- tai niittykasvillisuuden peittämä kaista peltolohkon ja vesistön välissä. Suojakaista voi olla enintään 10 metriä leveä. Suojakaistavelvoite kuuluu ympäristökorvauksen sitoutumisehtoihin.

Suojakaistan tarvetta arvioitaessa apuna käytetään Suomen ympäristökeskuksen tuottamaa ja ylläpitämää uomaverkostoa. Uomaverkostossa on uomat, joiden valuma-alue on vähintään 10 km2. Uomaverkosto löytyy Vipu-palvelusta. Uomaverkostosta voi lähettää palautetta osoitteeseen vipu.uomat[at]ymparisto.fi.

Hoitotoimenpiteet

Piennarta ja suojakaistaa ei saa muokata, lannoittaa eikä käsitellä kasvinsuojeluaineilla. Vaikeissa rikkakasvitapauksissa rikkakasveja voidaan torjua pesäketorjuntana kasvinsuojeluaineen käyttörajoitusten mukaisesti. Vaikealla rikkakasvitilanteella tarkoitetaan tuulen mukana tai muuten helposti muille lohkoille leviävien rikkakasvien laajamittaista esiintymistä, puuvartisten kasvien tai pensaiden taimettumista lohkolle, haitallisten vieraslajikasvien esiintymistä tai muuta vastaavaa tilannetta.

Jos pientareen tai suojakaistan kasvillisuus tuhoutuu, on niille kylvettävä uusi nurmikasvillisuus heti olosuhteiden salliessa. Kasvillisuus on voinut tuhoutua talven aikana, rikkakasvien pesäketorjunnassa, ojien kunnostuksessa, valtaojien perkauksessa tai muusta vastaavasta syystä.

Suojakaistalla tehtävistä toimenpiteistä on merkittävä tieto lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Suojakaistalta voidaan korjata sato, ja sitä voidaan hoitaa laiduntamalla.

Valvonta

Tilalla tarkastetaan peruslohkokohtaisesti, onko suojakaista ehtojen mukainen. Lohkon vesistön puoleisella reunalla on oltava keskimäärin vähintään kolme metriä leveä monivuotisen nurmi-, heinä- tai niittykasvillisuuden peittämä suojakaista. Suojakaista hyväksytään, vaikka sen leveys olisi yksittäisissä kohdissa alle vaaditun, jos se kuitenkin keskimäärin on kunnossa.

Tarkastaja voi hyväksyä suojakaistan kasvillisuuden puutteet, jos kasvillisuus on tuhoutunut rikkakasvien pesäketorjunnassa, ojien kunnostuksessa tai valtaojien perkauksessa tai muulla vastaavalla tavalla ja olosuhteet eivät ole sallineet uuden kasvuston kylvöä. Näissä tapauksissa lohkokohtaisissa muistiinpanoissa on oltava merkintä tehdyistä toimenpiteistä. Merkintä on oltava jo tilalla tehtävän tarkastuksen yhteydessä ja se tarkastetaan tilalla poiketen muista lohkokohtaisista muistiinpanoista. Jos uutta suojakaistaa ei ole kylvetty lohkolle heti olosuhteiden salliessa ja merkintää toimenpiteistä ei ole, ei lohkon suojakaista ole ehtojen mukainen. Talven aikana tuhoutunut suojakaistan kasvusto pitää kylvää uudestaan jo keväällä. Suojakaistaa ei saa uusia suojaviljaan kylväen.

Jos suojakaistan nurmi ei ole kylvettynä tarkastushetkellä, kylvö todetaan uudella käynnillä. Uusintakäynti tehdään vain, jos olosuhteet eivät ole sallineet kylvöä. Muissa tapauksissa suojakaista hylätään.

Sanasto

Valtaoja on kaivettu avouoma, jonka tarkoituksena on kerätä kuivatusalueen piiri-, sarka- ja salaojista sekä yläpuoliselta valuma-alueelta tulevat vedet ja johtaa ne pois kuivatusalueelta. Valtaojaksi luetaan myös peltolohkorekisteriin merkityt muut uomat, jotka löytyvät viljelijöiden verkkoasiointipalvelu VIPU:sta.

Vesistö on valtaojaa suurempi vesiuoma kuten puro, joki, lampi, järvi ja meri sekä muu luonnollinen vesialue sekä tekojärvi, kanava ja muuta vastaavaa keinotekoinen vesialue. Vesistöjä eivät ole noro, oja tai lähde.

Kuva: Martina Motzbäuchel, Maaseutu.fi