Vuokrapeltojen kunnostus palkitsee tekijänsä

Mäntsäläläisen Norrkullan kartanon isäntä Petri Kauppinen hoitaa muilta maanomistajilta vuokraamiaan peltoja vähintään yhtä hyvin kuin omiaankin. Palkitsevinta on nähdä, kuinka pellon kunto kohenee silmissä oman työn tuloksena.

Vuokrapeltojen osuus on jo reilusti yli puolet Kauppisen viljelemien peltojen kokonaispinta-alasta. Perusparannus-toimenpiteitä hän on tehnyt lähes kaikilla vuokraamillaan mailla. ”Enemmän minä teen oikeastaan töitä vuokrapelloilla kuin omillani, koska omilla pelloilla ei ole enää mitään suurempaa kunnostustarvetta.”

Vuokrapelloilla uusia haasteita sen sijaan riittää, ja ulkopuolisen silmä löytää nopeasti parantamista vaativia kohteita. ”Pellon kunnostaminen lähtee yleensä siitä, että lopetan kyntämisen. Useimmiten pellot on kynnetty piloille.”

Talvisaikaan melkein kaikki Petri Kauppisen viljelemät pellot ovat sängellä.

Pelto on myös voitu ikään kuin syödä tyhjäksi. Rakennekalkkia ja kompostia levittämällä maan pieneliöstön toiminta saadaan uudelleen käyntiin. Ensimmäiseksi kasvilajiksi Kauppinen on tavannut valita härkäpavun tai rukiin, jotka menestyvät happamassakin maassa. ”Välillä pellot ovat siinä kunnossa, etteivät ne kasva ainakaan ohraa tai vehnää. Silloin täytyy vain kylvää ruista.”

Syksyllä kylvettävä ruis kasvattaa juurensa syvälle parantaen samalla maarakennetta. Rukiinviljelyn myötä syntyy myös olkea ja muuta kasvijätettä, joka muuttaa pellon madoille suotuisammaksi elinympäristöksi. ”Kun matoja ruokkii, ne tekevät paljon työtä ilmaiseksi”, Kauppinen sanoo.

Joitakin kohtia täytyy lanata tasaisemmiksi ja siirtää maata painanteisiin, missä vesi seisoo. Uusien ojien kaivaminenkin voi olla tarpeen. ”Eräällä tilalla ojitin vanhalla salaojakoneellani uudestaan viitisen hehtaaria peltoa, jota oli viljelty viimeksi yli 20 vuotta sitten. Laitoin lisää salaojia aina kun oli aikaa ja kaivoin vanhoja laskuaukkoja esiin. ”Nykyisin pelto antaa hyvää satoa ja näyttääkin hyvältä.

Kunnostustyöt heti kärkeen

Kauppinen ottaa pellon vuokralle yleensä kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Kehnoonkin kuntoon päässeen pellon tila muuttuu tyydyttäväksi kolmessa – neljässä vuodessa. Kunnostustoimet kannattaakin tehdä heti vuokra-ajan alussa.

”Ilman kunnostusta en voisi oikeastaan panostaa viljelyynkään. Se olisi vaan sitä ruista ja kauraa, eikä maa paranisi yksipuolisella viljelyllä.” Kalliit siemenet ja lannoitteet menevät hukkaan, jos edellytyksiä hyvien satojen saamiselle ei ole.

Pellon visuaalisen ilmeen kohentuminen on Kauppiselle iso osa kunnostustoiminnan palkitsevuutta. ”Se miltä sato rupeaa syksyllä näyttämään. Taloudellisuus tulee ihan itsekseen siellä seassa, jos asiat menevät muuten hyvin. Ja vaikkei kunnostus aina kauheasti kannattaisikaan, ainakin tiedän, minkä takia niitä töitä teen.”

Kaikki perusparannustoimet hän maksaa omasta pussistaan. ”En tiedä, olisiko tukea saatavissakaan, ehkä 20 prosenttia voisi saada avustusta. Voi se olla luonteestakin kiinni, etten osaa oikein hakea.”

Omarahoitteiset työt saa suunnitella ja toteuttaa niin kuin itse haluaa, oman aikataulun ja jaksamisen mukaan sekä vain siinä määrin kuin näkee itse tarpeelliseksi. Kustannuksetkin saattavat pysyä paremmin aisoissa.

Viljelykierrolla torjutaan kasvitauteja

Viljelykierto on Kauppiselle keskeinen toimintatapa. Samaa kasvilajia viljellään peltolohkolla korkeintaan kahtena vuonna peräkkäin. Vehnä vaihtuu ohraan, kevätvilja syysviljaan. Välillä on vuorossa palkokasvi, toisinaan öljykasvi.

Järjestys voi olla esim. kevätvehnä – herne – syysvehnä – rapsi – mallasohra. Jos pellon kunto käy kovin heikoksi, maa laitetaan joksikin aikaa apilanurmelle. ”Olen löytänyt kiertoon hyvän rytmin, jota voin vähän vaihdellakin. Sitä ei tarvitse enää edes miettiä sen enempää.”

Viljelykierto vähentää kasvitauteja, jolloin torjunta-aineiden käyttö alenee merkittävästi. Maan kasvukunto pysyy parempana, ja apulannat poistuvat pellolta hyvien satojen mukana.

Ojien ja purojen reunavyöhykkeille lannoitetta levitetään niukasti tai ei lainkaan. Puut lisäävät luonnon monimuotoisuutta.

Ojien reunavyöhykkeille Kauppinen levittää enintään puolet normaalista lannoitemäärästä tai jättää ne tyystin lannoittamatta. Talvisin melkein kaikki pellot ovat sängellä. Savisia maita kuohkeutetaan 25 – 30 sentin syvyyteen ulottuvalla jankkuroinnilla.

Kyntämisestä Norrkullan isäntä on luopunut lähes kokonaan. ”1980-luvulla melkein kaikki pellot kynnettiin. Maita revittiin märkinä ja jäisinä, ja pellot olivat syksyisin sateen armoilla. ”Kynnöstä on siirrytty suorakylvöön tai kevytmuokkaukseen.

Lannoitus on muuttunut typen ja fosforin täsmälevitykseksi. On ryhdytty käyttämään kierrätyslannoitteita ja komposteja. ”Erilaisten ympäristötoimien yhteisvaikutuksena sato kasvaa pienemmällä lannoitusmäärällä ja ravinteiden huuhtoutuminen on vähäisempää runsaitten sateidenkin aikana.”

Eläkepäiviä Kauppinen ei vielä suunnittele eikä patistele poikiaan tilan jatkamiseen. ”Tämä on elämäntapa. Niin kauan jatketaan kunnes kiveen on hakattu, että nyt se lopetti ne hommat!”

Norrkullan kartano

Viljelijä: Petri Kauppinen
Sijainti: Mäntsälän kylä Pohjois-Mäntsälässä
Koko: Noin 150 hehtaaria, vuokrapellot mukaan lukien peltopinta-alaa yli 400 ha
Tuotanto: Tavanomaisessa tuotannossa
Viljelykasvit: Syys- ja kevätvehnä, ohra, ruis, härkäpapu, herne, rapsi, kumina
Ympäristötoimet: Suojavyöhykkeet, lannoituksen vähentäminen ojien reuna-alueilla, kerääjäkasvien ja rakennekalkin käyttö, jankkurointi, vuoroviljely, riistapellot
Talviaikainen kasvipeitteisyys: Sängellä tai kylvettynä 90 % pelloista
Jatkaja: Kysymys ei vielä ajankohtainen

TEKSTI JA KUVAT: PEKKA KARPPINEN, VIESTINTÄTOIMISTO KLANGA