Yhteyttävää kasvustoa ympäri vuoden

Jokelan luomutilalla Nurmijärvellä pellot pidetään jatkuvasti kasvipeitteisinä. Maanmuokkaus on vähennetty minimiin. Osallistuminen hiiliviljelyhankkeeseen on tuonut uusia ajatuksia ja kontakteja.

Koska luomutuotannossa ei käytetä kemiallisia torjunta-aineita rikkakasvien hävittämiseen, monella luomutilalla rikkaongelmia ratkotaan voimakkaalla maanmuokkauksella. Näin tekivät ensi alkuun myös Piia ja Petri Jokela, jotka siirtyivät luomuun vuonna 2010. Nyt alkamassa on jo neljäs satokausi, joiden aikana peltolohkoja ei ole kynnetty lainkaan. Osaa tilan lohkoista ei ole kynnetty kuuteen vuoteen. ”Sen verran lujasti uskomme kyntämättömyyteen, että myimme paluuaurat pois”, Petri kertoo. Rikkaäestäkään ei tarvita. Tilan rikkapolitiikka perustuu runsaaseen ja monipuoliseen pää- sekä aluskasvustoon. Kun pellolla vallitsee kova kilpailu elintilasta, eivät rikat pääse juhlimaan.

Petri ja Piia Jokela
Rohkeus kulkea omaa tietä on lisääntynyt vuosien ja kokemuksen myötä, Petri ja Piia Jokela kertovat.

Piian mukaan maan lisääntyneen hyvinvoinnin voi tuntea jalkojensa alla, kun käy tekemässä vuosittaisia hukkakauratarkistuksia. ”Maa on paljon pehmeämpää. Sillä on kiva kävellä.” Petrillä ei ole ikävä syksyn pimeydessä koneen päällä istuttuja kyntötunteja. Vapautuneen ajan voi käyttää johonkin oleellisempaan, kuten suunnitteluun. Kyntämisestä luopuminen on tehnyt hyvää paitsi peltomaalle myös toiminnan kannattavuudelle. ”Maa pysyy paremmassa kunnossa, kun antaa mikrobiston ja kasvin tehdä työnsä, eikä mene itse sotkemaan peltoa. Selviämme kevyemmillä koneilla, jotka tiivistävät maata vähemmän. Koneiden kuluminenkin on vähäisempää, joten konekauppaan ei tarvitse mennä niin usein.” Myös polttoaineen kulutus on pudonnut huomattavasti.

Luomussa syyskyntö pitäisi tehdä myöhään syksyllä, jolloin maa on märkää ja helposti tiivistyvää. Lieroille ja muille maaperäeliöille käy kyntäessä köpelösti ja sienirihmastot katkeilevat. Vesi ei pääse imeytymään lierokanavien kautta maaperään, vaan valuu pintaa pitkin pois. ”Kynnöllä tappaisimme sen, mikä auttaa meitä onnistumaan kasvukaudella”, Piia pohtii. Käännetty maa olisi keväällä kuin paljas iho auringossa. Monet pieneliöt kuolisivat kuumuuteen.

Satotasot eivät ole pudonneet, vaikkei peltoja ole lannoitettu koko luomuaikana muuten kuin viherlannoitusnurmilla ja aluskasveilla. Kalkitsemistarvekin on vähentynyt. Viljan laatu on parantunut mittauksissa vuosi vuodelta. Jokelat olettavat, että kyntämätön maaperä ja sen monimuotoinen eliöstö toimivat tehokkaammin kasvien hyväksi tuoden niille ravinteita. Kuivina vuosina satotasot ovat olleet parempia kyntämättömillä lohkoilla.

”Sadot ovat paljon tasaisempia vuodesta toiseen. Sillä ei ole juuri mitään vaikutusta, tuleeko vettä kesällä vähän vai paljon, koska kyntämättömän maan vesitalous on parempi”, Petri sanoo.

Rikkojenkin kanssa voi elää

Jokelan tilan miniaurat Pekka Karppinen
Tarvittava maanmuokkaus hoituu miniauroilla.

Tarvittava maanmuokkaus tehdään tilalla tänä päivänä miniauroilla, joilla tavoiteltu muokkaussyvyys on viisi senttiä. Rikkakasvit ajetaan tällöin poikki juuren yläpuolelta mutta kasvupisteen alapuolelta, mikä pitää ne aisoissa. Äestys viimeistelee rikkojen ”katkaisukäsittelyn”.

Noin viikko viljansiemenen kylvön jälkeen pellolle ajetaan laahavannas-kylvökoneella, jolla jo varovasti orastavan viljan sekaan kylvetään aluskasvin piensiemen. Samalla kone haraa rikkaruohojen alkuja pois ja viljakasvikin saa vähän kipeää. ”Haraaminen aiheuttaa viljassa kasvua kiihdyttävän vastareaktion, valtavan versomispiikin. Tavoitteena on, että haluamamme satokasvi varjostaa rikkaruohoa, ja on se toiminut”, Petri kuvailee.

Viime vuosina aluskasvina on käytetty puna-apilan ja timotein sekoitusta sekä italianraiheinää. Puinnin jälkeen aluskasvit muuttuvat ravinteita sitoviksi kerääjäkasveiksi, jolloin arvokkaat ravinteet eivät valu vesistöihin, vaan pysyvät pellossa seuraavaa satokautta varten. Kerääjäkasvit pitävät talvisin vihreinä nekin lohkot, joille ei kylvetä syysviljaa. ”Keväällä pelto ei ole niin altis rikkaruohon siemenille, koska ne eivät pääse tarttumaan valmiiseen kasvustoon samalla tavalla kuin paljaaseen maahan”, Piia lisää.

Jokelat aikovat kokeilla monilajisempia aluskasviseoksia, joissa olisi ainakin kolme tai neljä eri kasvia. Harkinnassa ovat mm. valko- ja alsikeapila, ruokonata sekä hunajakukka. Aluskasvien määrää on tarkoitus lisätä kylvämällä niitä myös puintien jälkeen. Ideana on, että pellolla on aina yhteyttävää kasvutoimintaa parin viikon kylvöaikaa lukuun ottamatta.

Rikkojen kasvua hillitään myös viisivuotisen viljelykierron tarkalla, mutta tarvittaessa joustavalla noudattamisella. Niinä kahtena vuonna, jolloin lohko on viherlannoitusnurmella, rikat pidetään kurissa runsaalla niittämisellä. Sitten seuraa yleensä kolme viljavuotta. Toisen viljavuoden lopulla rikkakasvipaine saattaa olla jo niin ankara, että kolmantena vuonna lohko jätetään suosiolla nurmelle. ”Emme ulosmittaa vuosittaista tuottoa, vaan olemme tarkkoina sen suhteen, ettei rikkakasvi saa ylivaltaa. Tämä on sellaista tasapainoilua. Eivät rikat mihinkään häviä.  Niiden kanssa täytyy vain elää ja pitää ne kurissa”, Petri puntaroi.

Hiiliviljelystä hyötyvät kaikki

Vuodesta 2018 alkaen Jokelat ovat olleet innolla mukana Baltic Sea Action Groupin (BSAG) vetämässä Carbon Action -hankkeessa, jossa viljelijät ja tutkijat kehittävät yhdessä parhaita viljelymenetelmiä hiilen varastoimiseksi peltomaahan. Tilat ovat sitoutuneet hankkeeseen viideksi vuodeksi. Sen lyhyemmässä ajassa ei ole mahdollista todentaa hiilen varastoitumista. ”Ilmastonmuutos tulee kovaa ja iskee etenkin maatalouteen ja muuhun alkutuotantoon. Koimme, että meidän on löydettävä itsellemme keinot, joilla voimme pienentää ilmastonmuutoksen vaikutusta omaan toimintaamme”, Piia Jokela perustelee osallistumista.

Kolmen hehtaarin koelohkolta raportoidaan mm. vuotuisen viherpeitteisyyden alku- ja loppupäivämäärä. Peltomaan multavuus ja kasvillisuuden tiheys lukeutuvat seurattaviin asioihin. Metrin syvyydestä otettujen maaperänäytteiden tuloksia odotetaan mielenkiinnolla. Yhteisissä koulutustilaisuuksissa on ammennettu oppeja kotimaisilta huippututkijoilta; mm. idea tehostaa yhteyttämistä monilajisella aluskasviseoksella on sieltä peräisin. ”Hanke on antanut paljon tiedollisesti ja vahvistanut yhteisöllisyyden tunnetta. Kukaan viljelijöistä ei valita kannattavuudesta tai EU-tuista, vaan kaikki katsovat eteenpäin”, Petri Jokela sanoo.

Tutkimustilat on jaettu alueellisiin pienryhmiin, jotka kokoontunut kolme tai neljä kertaa vuodessa. Jokeloiden pienryhmään kuuluu yhdeksän eteläsuomalaista maatilaa, joiden koealoilla paneudutaan kerääjäkasvien ja syväjuuristen kasvien viljelyyn. Tapaamisissa tilalliset vaihtavat ajatuksia ja haastavat rakentavassa hengessä toistensa suunnitelmia. ”Ilmapiiri on tosi innostunut. Kaikki uskaltavat jakaa omia kokemuksiaan ja myös tekemiään virheitä. Muidenkin tekemistä virheistä oppii, jos niistä vain saa kuulla”, Piia toteaa.

Hankkeeseen osallistuu yli sata maatilaa eri puolilta Suomea. Osa on luomussa ja osa tavanomaisessa tuotannossa. BSAG:n kestävän maatalouden projektijohtaja Eija Hagelberg sanoo, että tuotantosuunta on sivuseikka. ”Haluamme, että kaiken tyyppiset maatilat voivat olla mukana vauhdittamassa hiilen varastoitumista peltoihin. Vastakkainasetteluun ei kannata käyttää aikaa, se syö vain energiaa.”

”Tätä on valtavan kiva tehdä viljelijöiden kanssa, koska tästä hyötyvät kaikki. Viljelijä hyötyy ja ympäristö hyötyy. Carbon Actionissa on positiivinen, ratkaisukeskeinen lähestymistapa, jossa viljelijät voivat olla osa ratkaisua ja muutosta.”

Hiiliviljelyssäkin ruoantuotannon tulee olla tehokasta ja satojen hyviä. Isossa kuvassa kyse on kestävästä tai jopa regeneratiivisesta eli uudistavasta maaperän hoidosta, jossa mikroskooppisen pienillä eliöillä on iso rooli. Viljelijä hyötyy siitä satovarmuuden ja satotasojen kasvun kautta. Ravinteet ja kiintoaines pysyvät pellolla eivätkä karkaa vesistöihin. Maan kasvukunto ja hiilensidonta kulkevat Hagelbergin mukaan käsi kädessä. ”Hyväkuntoinen peltomaa sietää paremmin ääreviä sääolosuhteita. Kun peltoon sidotaan hiiltä, kyse on sekä ilmastonmuutoksen hillitsemisestä että siihen sopeutumisesta.” Ympärivuotinen yhteyttävä kasvipeitteisyys edistää hiilen sitoutumista.

Yksi Carbon Actionin päätavoitteista on lisätä viljelijöiden ja tutkijoiden välistä vuoropuhelua. Viljelijät vastaanottavat mielellään tutkimustietoa suoraan tutkijoilta, joille puolestaan on ensiarvoisen tärkeää kuulla maatilan arjen asettamista vaatimuksista ja rajoitteista. ”Asiat pitää tehdä viljelijöille mahdollisimman helpoiksi ja opastaa heitä käytännönläheisesti hiiliviljelymenetelmien pariin. Sellaisilla tuloksilla emme tee mitään, jotka toimivat vain laboratoriossa”, Hagelberg summaa.

Syysruis Jokelan tila Petri Karppinen
Syysruis pitää pellon vihreänä läpi talven Jokelan tilalla. Ennen syysviljan kylvöä lohkot ovat kaksi vuotta viherlannoitusnurmella.

Jokelan tila

Viljelijä: Petri ja Piia Jokela

Sijainti: Raalan kylä Nurmijärvellä

Koko: viljelyksessä 147 hehtaaria

Tuotanto: luomussa

Viljelykasvit: kaura ja ruis

Talviaikainen kasvipeitteisyys: 100 prosenttia

Muut ympäristötoimet: kerääjäkasvit

Jatkaja: ”Uskomme jatkajan löytyvän, sillä lapsemme ovat olleet aina mukana kevät- ja syystöissä ja ovat kiinnostuneempia maataloudesta Carbon Action -hankkeen myötä.”

 

TEKSTI JA KUVAT:  PEKKA KARPPINEN, VIESTINTÄTOIMISTO KLANGA